LUKU 15, sivut 186-204

Ukkostaa ja salamoi, Aura kyykistelee puun alla suojassa toivoen ettei salama osu häneen. Aura
kuluttaa aikaansa ja löytää takin taskustaan listan jossa on parikymmentä kaupunkia, jossa väkivaltarikoksia tapahtuu tavallista enemmän. Yhden kaupungin kohdalla on rasti. Siellä hän oli ollut ennenkuin oli saanut tietää että se oli tilaston toisella sijalla.

Aura lähti Ahvenanmaalle yhdessä äidin sekä hänen silloisen poikaystävänsä Kalervon kanssa. Reetta ei ollut lähtenyt mukaan. Ennen matkaa äiti oli juuri päässyt Niemestä. Äiti oli ihan eri ihminen, äiti piti kädestä ja halasi, piti sylissä ja oli iloinen. Äiti huolehti ja osti jäätelöä.

"Iltapäivällä äiti sanoi, ettei mene enää ikinä Niemeen, koska on parantunut ja voi hyvin eikä sekoile

yhtään enempää. Tässä vaiheessa se oli totuus. Myöhemmin kävi niin kuin totuudelle käy: se muuttuu todeksi."

Yhtenä iltana Ahvenanmaalla Kalervo ja äiti lähtivät baariin. Sieltä tullessaan äiti oli taas vanha oma itsensä. Äiti raivosi, tukisti, paiski tavaroita, ja huusi. Kalervo ei ollut tullut takaisin ainakaan äidin kanssa. Aura yrittää lähteä pakoon, mutta äiti oli tiukasti Auran tukassa kiinni. Aura esittää jälleen kerran vahvaa vaikka oikeasti äidin otteet sattuivat aivan valtavasti.

"Pöydänkulmia osui kylkiin, tuolin, selkänojia, ovenpieliä, oli vaikea ajatella. Äiti kiltti. Äiti kiltti. Älä enää. Anna anteeksi. Älä enää, äiti kiltti, sanoi Aura. Hän kieppui kuin hyrrä Veeran kädessä, hän kieppui kuin lasipuikko. Hän näki tähtiä, keltaisia, kultaisia, tuikkivia ja sädehtiviä. Tukkaa oli nyrkin täydeltä, kohta sitä olisi lattiallakin. Äiti kiltti."

Kalervo saapui paikalle ja repi äidin irti Aurasta, ja rauhoitti äidin. Seuraavana päivänä äiti oli taas Niemessä.

Äidin Niemeen joutumisen jälkeen Kalervosta ei ole kuulunut, ja Reetta on ollut kahdestaan Auran kanssa. He olivat pitäneet matalaa profiilia ettei naapurit saisi tietää missä äiti taas oli.

"Nyt kun ajattele asiaa, olisi ollut parempi jos Reetta olisi ollut mukana. Reetta onnistui aina rauhoittamaan äidin. Reetta on niin hitaalla, että sen seurassa kaikki muutkin hidastuivat."

Tätä lukua lukiessa tunteet nousivat pintaan ja luvun jälkeen piti oikeasti rauhoittua itsekin. Olin niin vihainen luvun luettuani, että itsekin yllätyin miten yksi kirja vaikuttaa itseeni niin paljon. Ajattelin vain että mitä jos tuo kaikki olisi totta, tai se olisi minun elämäni.  Onneksi kirja on vain satua.